Kategoria: Talvirata

Kierroksen ensimmäinen heitto heitetään pururadan yli kohti kallion päällä, hieman yli 60 metrin päässä, lymyilevää koria. Sen lisäksi, että kori on kallion päällä pienellä nyppylällä, on suoraa linjaa estämässä muutama puu ja niiden oksat. Oikealla puolella on mando, joka rajoittaa vain, jos oikeakätinen taivashyssellä haluaisi pommittaa korille. Ennen heittoa on muistettava tarkistaa, ettei kukaan paikallinen Pärmäkoski ole juuri sivakoimassa heittolinjalle.

Talvella korin juurella saattaa olla lunta, joka jarruttaa ylimääräiset vauhdit pois ja päästään birdie paikoille suht mukavasti. Jos lunta ei ole lainkaan ja esillä on kallio, tai lumen pinta on kovin jäinen, voi monta odottaa ikävä yllätys, kun se täydellinen heitto korin juurelle onkin hyvällä tuurilla enää kakkosringissä.

Koria ympäröivä, poispäin viettävä kallio nimittäin on armoton liian kovaa kiitäville kiekoille, jotka iloisesti skippaavat kalliosta rinnettä alas. Näin ollen on avausväylällä mahdollisuus ottaa kierroksen ensimmäinen puttiralli alta pois heti kättelyssä.

Tiiltä katsottuna miltein täysin suora 85 metrinen väylä, jossa hieman korkeuseroa. Kori lepää parin männyn ympäröimänä ja sen takana lymyää suuri kuusi koppaamassa kaikkien oman elämän Lizottejen avaukset. Talvella toki ei voi luottaa siihen, että korille pääsisi skipillä, joten oikean linjan löytäminen, voi todistautua vaikeaksi. Liian vasemmalle suuntautunut heitto taasen joutuu taistelemaan itsensä usean männyn oksiston läpi, joka onnistunee yhtä helposti kuin lotossa voittaminen.

Väylä vaikuttaa ensi silmäykseltä simppeliltä, oikeaa reunaa liidättäen kohti koria ja loppuun feidillä korin juurelle. Juurikin näin se kutakuinkin on, kunhan muistaa välttää oikealla vaanivan mörrin, johon puiden oksat mielellään kaappaavat kiekkoja.

Tällä väylällä kori tervehtii tiillä seisovaa heittäjää 89 metrin päästä melkein varmana siitä, että sen edessä olevat männyt ja niiden oksat suojaavat sitä lähestyviltä kiekoilta. Toki nämä viimeiset suojat monesti koppaavat kiekkoja, mikäli ne ovat ensin läpäisseet usean puun tunnelin ja niiden riippuvat ja roikkuvat oksat, jotka läpsivät kiekkoja maahan kuin lentopalloilijat konsanaan.

Tällä väylällä useimmiten alkaakin radalla monesti tutuksi tuleva puiden kopse, joskin sitä kannattaa koittaa välttää koko kierroksen ajan. Talviaikaan maassa mahdollisesti oleva lumi poistaa jälleen skipin kanssa pelaamisen melko tehokkaasti, joten avaukseen saa varata hivenen enempi voimaa, mikäli korin välittömään läheisyyteen halajaa. Hirveitä monsteriheittoja kannattaa talvella kuitenkin välttää, sillä korin takana noin 25 metrin päässä korista, kulkee hiihtolatu. Ladulla olevia suksijoita ei näe tiiltä, eikä monestakaan paikkaa edes väylältä.

Tiiltä katsottuna tämä 136 metrinen väylä näyttäisi menevän suoraa päätä metsikköön, mitä se myös periaatteessa tekee, (monesti myös tuloksen osalta) mutta väylä tekeekin mandon jälkeen miltei 90 asteen käännöksen vasempaan. Talvella sweetspottiin osumista helpottaa mahdollisesti maassa oleva valkoinen töhnä. Siitä onkin sitten enää valittava reittinsä noin 20 männyn välistä kohti edessä siintävää koria.

Tällä par 4 väylällä ei todellakaan halua missata mandoa avauksellaan. Kolmosheitto dropparilta, joka sijaitsee mandolinjalla väylällä, on armoton ja par-tuloksen saavuttaminen miltein haave, jollei onnistu kanavoimaan sisäistä McBethiään ja heittämään elämänsä upeinta lähäriä korille.

Kori itsessään on suhteellisen tasaisella, mutta sen takana rinne viettääkin melko kovasti pois korilta, joten lähäriin ei välttämättä kannata ladata täyttä voimaa, tai voi löytää itsensä kakkosringistä etsimässä kiekkoaan.

71 metriä eteenpäin ja miltei saman verran ylöspäin, siltä se monesti ainakin tuntuu, vaikka korkeuseroa on vain noin 15 metriä. Tälle väylälle kun lähdetään avausta heittämään, voi korista nähdä pienen vilauksen. Korin edessä on hivenen korkeampi nyppylä, kuin millä itse kori majailee. Reittejä korille löytyy niin vasemmalta kuin oikealtakin, mutta talvi vaatii kuitenkin, että kiekkoa tulee liidättää normaalia kovempaa jo valmiiksi ahtaista linjoista.

Pitkältä oikealta laidalta kiekkoansa etsivä voi joutua tilanteeseen, jossa linjaa korille ei vain ole, joten sinne ei kannata ainakaan tietoisesti hakeutua, vaikka väylällä olevat männyt sinne monet kiekot ohjaakin. Korille päästyä kannattaakin hengitys tasata rinne kiipeilyn jälkeen rauhassa ennen puttia.

Kun edellisellä väylällä noustiin ylös, niin tällä mennäänkin jo alas ja vauhdilla. Hieman alle 100 metrinen väylä kulkee taas hiihtoladun yli, joten avauksessa on tarkistettava, ettei kukaan juuri ole muina Northugeina sivakoimassa linjalle. Väylällä oleva mando poistaa oikealla heittäviltä hysselinjan kokonaan pelistä. Näin ollen on kiekkoa liidätettävä suoraan eteenpäin oikealle kaartuen puiden lomasta, samalla kun yritetään välttää oikealla sekä korin takana vaanivia puita ja pensaikkoa.

Oikealla heittävien on siis valittava riskinsä, forella saatetaan päätyä oikealle lammikon rantaan puiden taakse ja bäkkärillä taasen vasemmalla ja korin takana olevaan pusikkoon. Tosin kummallakin heitolla voi päästä korille tai jopa koriin.

HUOM! Siirtyessä tiiltä korille on oltava varovainen näin talvella, sillä rinne saattaa olla paikoin hyvinkin liukas ja petollinen, varsinkin kun lumi voi peittää alleen jäisiä kiviä ja juuria.

Tämä väylä ei paljon yllätyksiä sisällä, 60 metriä suoraan lammen yli ja vältettävä vettä, tai jäätä. Olan takaa ei kannata kuitenkaan rykiä, vaikka holarin mahdollisuus edessä siintääkin, sillä korin takana kulkee hiihtolatua noin 20 metrin päässä korista.

Jäätynyt lampi tuo toki seikkailunhaluisille mahdollisuuden kokeilla skip-shottia korille, joka kesä aikaan on tällä väylällä yhtä toimiva kuin rolleri.

Tällä väylällä päästään jälleen heittämään ylämäkeen ja tällä kertaa hieman alle 70 metrin päähän. Tiiltä katsottuna nousee mäki melko jyrkästi ja kori on hyvässä suojassa puiden oksien takana väylän vasemmassa laidassa. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä on väistää vasemmassa reunassa olevat männyt, sekä tietty suoraan edessä oleva kallio.

Oikeaa hanskaa tuulettava voikin tälle väylälle heittää melko turvallisesti suhteellisen kovaa, sillä korin takana oleva kallio koppaa matalalla tulevat kiekot ja mahdollisesti maassa oleva lumi pysäyttää ne miltei nostolle. Jos taasen lunta ei ole, kannattaa tehoja säätää sen mukaan, ettei kiekko pääse rollaamaan mörriin, joka kuikuilee rinteen pohjalla korin vasemmalla puollella.

Kallion päälle, kun saatiin juuri kiivettyä niin päästään tällä väylällä liidättämään kiekkoja taas alas. Tällä kertaa suoraa linjaa 75 metrin verran, kallion reunan vieressä, kiven päällä olevaa koria kohti. Avauksen on osuttava puiden välistä, jollei halua etsiä kiekkoa montun pohjalta puiden lomasta. Myös ennen koria olevat puut keräävät kiekkoja hyvällä prosentilla.

Mahdollisesti talvelle esiintyvä lumi estää skipin kallion päältä, joten sen verran enemmän on laitettava voimaa, että päästään alas asti. Tällä väylällä useimmiten kontrolli on tärkeämpää kuin voima, talvella tämä jopa korostuu.

HUOM! Kun tiiltä lähdetään kohti koria, tulee olla erittäin varovainen, sillä korille on liukas ja kivinen tie, jopa kesällä.

Tällä väylällä ei tarvitse säästellä avauksessa. Kori on miltei 200 metrin päässä kallion päällä, joten pitkäksi heittämistä ei tarvitse pelätä avauksella. Sitäkin tärkeämpää on sijoittaa heitto väylälle. Väylän vasen laita on Mörriä, isolla M:llä. Oikea laita antaa paikoitellen vähän anteeksi siihen laitaan ajautuvia, mutta monesti kuitenkin rankaisee. Myös väylälä olevat katajat kahmivat kiekkoja tehokkaasti, jos niitä päin sattuu edes vilkaisemaan.

Lähäreitä tällä väylällä miettiessä pätevät samat säännöt kuin avauksessakin, vasen ja oikea laita, molemmat ikäviä paikkoja. Puiden oksat osoittautuvat haasteeksi, jollei satu olemaan keskellä väylää, sillä kori on kallion päällä aivan reunassa, joten matalilla heitoilla sitä ei ole helppo saavuttaa.

Jos maa on valkoisena voi korin läheisyyteen saada kiekon jopa pysähtymään helpohkosti. Jos taasen ei, kannattaa varautua siihen, että mikään ei meinaa pysyä korin läheisyydessä, vaan kierii iloisesti pahimmillaan jopa 40 metrin päähän. Tämä kori on puttirallien veteraani ja se on nähnyt monen 4:sen muuttuvan 8:ksi tuloskortissa.