Tällä väylällä kori tervehtii tiillä seisovaa heittäjää 89 metrin päästä melkein varmana siitä, että sen edessä olevat männyt ja niiden oksat suojaavat sitä lähestyviltä kiekoilta. Toki nämä viimeiset suojat monesti koppaavat kiekkoja, mikäli ne ovat ensin läpäisseet usean puun tunnelin ja niiden riippuvat ja roikkuvat oksat, jotka läpsivät kiekkoja maahan kuin lentopalloilijat konsanaan.
Tällä väylällä useimmiten alkaakin radalla monesti tutuksi tuleva puiden kopse, joskin sitä kannattaa koittaa välttää koko kierroksen ajan. Talviaikaan maassa mahdollisesti oleva lumi poistaa jälleen skipin kanssa pelaamisen melko tehokkaasti, joten avaukseen saa varata hivenen enempi voimaa, mikäli korin välittömään läheisyyteen halajaa. Hirveitä monsteriheittoja kannattaa talvella kuitenkin välttää, sillä korin takana noin 25 metrin päässä korista, kulkee hiihtolatu. Ladulla olevia suksijoita ei näe tiiltä, eikä monestakaan paikkaa edes väylältä.
Inkoo DGP 