Viimeistä viedään ja tällä väylällä saakin antaa kaiken mitä jäljellä on, 157 metriä korille matkaa, jota ei kuitenkaan avauksella voi saavuttaa, jollei omaa Eagle McMahonin kättä. Tiiltä katsottuna väylä menee noin 45-50 metriä suoraan, jonka jälkeen halutaankin oikealle ja kovaa. Sweetspotin saavuttaminen edellyttää heitolta tarkkuutta ja voimaa, sillä matkaa on taitettavana jonkin verran ja joka puolella vaanii puita ja oksia valmiina pilaamaan koko kierroksen viimeisellä väylällä.
Myös tällä väylällä mörri on mörriä ja sieltä pois pääseminen vaatii monesti vähintään taikuri Luttisen shown veroista suoriutumista heitoista, varsinkin väylän alussa oleva oikea puoli. Väylällä kannattaa olla varovainen, sillä lumen alla on paljon kiviä ja juuria, jotka ei välttämättä näy lainkaan, vaikka ne siellä on.
Sweetistä kori jo näkyykin, toki taasen radalle ominaiseen tyyliinsä noin 10 puun suojissa. Tarkalla lähärillä voi päästä nostelemaan birdiet pois kuleksimasta, joskin puut ja oksat yrittävät kiekkoja koppailla sen minkä kerkeävät. Myös par on tällä väylällä hyvä suoritus, sillä puita riittää, vaikka niitä muillekin jakaisi.
Inkoo DGP 